Täällä ollaan!

Hengissä ollaan, mutta kiirettä on pitänyt.

Talohaaveet toteutuivat, muutettiin vielä tammikuun puolella uuteen taloon.

Muutosta seuraavana viikonloppuna pidettiin nimiäiset ja meidän tyttö kulkee nyt nimellä Aino Emilia. 

Siitä seuraavana viikonloppuna muutettiin mummu vuokralta meidän edelliseen asuntoon siksi aikaa, että se saadaan myytyä.

Siitä parin viikon päästä juhlittiin Eeliksen kaksivuotissynttäreitä.

Päivisin Eelis ja Aino pitävät kiireisenä ja omaa aikaa ei juurikaan ole. Iltaisin pyrin itsekin menemään ajoissa nukkumaan jotta ei tulisi väsymystä liikaa.

Palaan blogin pariin jos tämä arki tästä joskus sen verran rauhoittuu, että ehdin koneella istua :)

Talohaaveissa

Eelis lähti muksuvoikkaan mummun kanssa, joten äkkiä käytän (hetken) rauhan hyväkseni ja päivittelen meidän kuulumisia.

Uusi vuosi on lähtenyt vauhdikkaasti käyntiin, asuntokuume poiki yhden potentiaalisen talon meille, nyt on hoppu saada oma asunto myytyä, jotta päästäisiin kiinni kohteeseen. Kyseisestä talosta kun on tehty toinenkin vastaava tarjous, eli oma asunto on saatava myytyä ensin. Periaatteessa meillä olisi paremmat mahdollisuudet olla nopeampia, mutta saa nyt nähdä miten käy. Kaikilla peukut pystyyn että joku kiinnostuisi meidän kolmiosta nopeasti ja päästäisiin pian muuttamaan! Talo kun on tyhjillään niin sinne pääsee heti :)

Alkaa nämä rappuset rasittaa koko ajan vain enemmän, ja tilanpuutekin aiheuttaa mustelmia itse kullekin lähes päivittäin...

No, johtuen oman asunnon myyntiin laittamisesta, piti tällä viikolla suorittaa isomman skaalan siivous tulevaa asunnon näyttöä varten. Mies palasi maanantaina töihin mutta onneksi mummu riensi päivisin apuun. Saatiinkin hyvin siivottua koko kämppä. Ja siinähän ne päivät sitten kuluikin, olen ihan poikki!

Muuten meidän arki rullaa varsin mainiosti, vaikka lepoa ja armoa ei paljoa tunneta äidin kohdalla. Eelis on edelleen todella reipas eikä vauva ole aiheuttanut suurempia mustasukkaisuuksia. Nyt kun mies on töissä taas, kiukuttelee Eelis vähän enemmän (pääosin isille ja mummulle), mutta muuta protestointia ei ole ollut vielä havaittavissa. Vauva on pääosin edelleen aika leppoisa tapaus, mutta iltaisin huutaa koliikkimaisesti noin puolisen tuntia ennen kuin nukahtaa pidemmille yöunille (3- 3,5 h). Koitan päästä nukkumaan yhdentoista maissa illalla ja usein vauva onkin pitänyt herätellä puoli kymmenen, kymmenen aikaan, jotta saadaan vaatteet ja vaippa vaihdettua sekä seurustelut seurusteltua. Vauva herää yöllä syömään kahdesti (nukkuu siis 2x3h + 2h) ja aamulla noustaan seitsemän aikaan vauvan syötyä.

Olen saanut aika hyvin rytmitettyä vauvan Eeliksen rutiineihin, aamupalan aikaan vauvakin usein syö vielä ennen kuin alkaa nukkua, vauvan uinuessa hoidetaan aamupuuhat (vaatteiden vaihto ja pyykit) ja touhutaan vähän yhdessä. Vauva herää usein syömään vähän ennen lounasta, joten taas syödään yhdessä koko porukka. Eeliksen mennessä päikyille vauva on pääosin nukkunut, joten olen päässyt pienelle happihyppelylle kun Eelis nukkuu vaunuihin. Vauva ei oikein vielä vaunuissa ulkona viihdy, joten aamupäivän ulkoilut on jääneet (myös siivouksen takia) vähälle tällä viikolla. Päikkyjen aikaan vauva joko syö taas tai nukkuu, Eeliksen herättyä päikyiltä syödään välipalaa ja taas vauva joko syö tai nukkuu. Pikku Kakkosen aikaan vauva usein syö, ja isin tultua kotiin ja vauvan syötyä, pääsen itse suihkuun ja tekemään hetken omia juttuja. Iltapuuron aikaan vauva taas heräilee syömään ja Eeliksen mentyä nukkumaan kahdeksan maissa vauvakin nukahtaa, jolloin jää pari tuntia aikaa miehen kanssa touhuta (eli katsella sohvalla telkkaria tai suunnitella uuden kodin juttuja).

Minä itse voin varsin mainiosti, vaikka siivous onkin nyt väsyttänyt tämän mamman, jaksan paljon paremmin kuin raskausaikana. Saan yössä nukuttua ihan tarpeeksi vaikka vauva herättääkin yön aikana kahdesti. Jos (ja pääosin kun) vauva ei kakkaa syönnin aikana, en vaihda vaippaa öisin (käytetään kertiksiä) joten nukahdan syötön päälle nopeasti. En myöskään nouse röyhtäyttämään vauvaa, vauvan syötyä vaihdan sen toiselle puolelle kylkeä, hörppään vettä ja kaikki jatketaan unia. Ehdin syödäkin ihan hyvin päivän aikana ja pääsen haukkaamaan päivittäin raitista ilmaa. Ehdin päivisin olla ihan kahden kesken Eeliksen kanssa vauvan nukkuessa, ja Eelis antaa minun hoitaa vauvaa rauhassa. Iltaisin ehdin myös levähtää ja nauttia miehen kanssa yhteisolosta. Ehdin siis huomioida kaikkia, joten huono omatunto ei ole päässyt iskemään.

Eelis pitää niin hyvin meidät kiinni rutiineissa ja puuhaa riittää päivisin, joten en ehdi pitkästyä enkä tylsistyä. Kunhan taloasiat rauhoittuvat ja vauva alkaa viihtyä ulkona, päästään vähän liikkeellekin ja ihmisten ilmoille.

Edelleen olen aina vain onnellisempi ja onnellisempi, vaikka se toinen lapsi ei mene "Ihan siinä sivussa", on kahden pienen kanssa elon helppous yllättänyt. Tosin, apu on ollut hyvinkin lähellä ja olen viettänyt kahden lapsen kanssa yksin aikaa vain muutamia tunteja päivässä. Enää en kuitenkaan ole huolissani miten pärjään, vaan uskon asioiden lutviutuvan kun vain osaa joustaa ja pitää pään kylmänä (kyllä, joskus on kestettävä jomman kumman huutoa että saa toisen hoidettua, ja joskus molempien huutoa samaan aikaan). Toivottavasti vuosi tulee sujumaan yhtä hyvin vastaisuudessakin :)

Uudet kujeet

Oikein hyvää uutta vuotta!

Meidän uusi vuosi vaihtui arkisissa merkeissä, päivä oli täysin normaali, käytiin vain illalla katsomassa muutamat raketit ennen Eeliksen nukkumaanmenoa.

Vauvakin on päässyt ulkoilemaan kun ilmat lauhtuivat. Ollaan käyty porukalla puistossa ja vauvan kanssa (ruoka)kaupoilla. Turvaistuimessa istuminen on ihan ok niin kauan kuin ollaan liikkeessä. Vaunuissa olo ei ihan älyttömästi vielä hotsita mutta eiköhän siihenkin totuta.

Eelis haluaa ottaa vauvaa monta kertaa päivässä, pusuttelee ja hipustelee varpaista. Huolehtii että vauva saa maitoa ja että muistetaan vaihtaa vaippaa. Vetää soittolelun soimaan ja haluaisi aina laittaa tutin nähdessään sen vauvan suuhun. Osaa varoa vauvaa touhuillessaan, vaikka välillä pitääkin muistuttaa missä se vauva on.

Kuukaudessa tytölle on kertynyt painoa yhteensä neljä kiloa ja senttejäkin on tullut pituuteen lisää kolme! Meidän neuvolatäti vaihtuu edellisen jäätyä eläkkeelle (jes!). Vauva on alkanut olla hereillä useamman kerran päivässä, killitttelee suurilla silmillään jopa puolisenkin tuntia ihan rauhassa. Syö paljon ja usein (edelleen syö, miettii, syö ja miettii (jossain mietintätauossa vaihdetaan vaippa) ja syö taas. Nukkuu parhaimmillaan 3-4 h putkeen, joista ainakin yksi on onnistuttu saamaan ajoittumaan yöhön. Vauva alkaa yöunille usein puolenyön maissa (ennen pidempiä yöunia itkeskelee enemmän, rauhoittuu kuitenkin asennon vaihtoon tai tissiin tai röyhtäyttämiseen) ja yöunia jatketaan seitsemään-kahdeksaan asti. Tänä aikana vauva syö pari kertaa, viime yönä vain kerran! Öisin ollaan siirrytty vauvallakin kertakäyttöisiin vaippoihin, tällä viikolla vauva kun ei ole kakannut yöllä jos en ole alkanut jumppaamaan (eli vaihtamaan vaippaa).

Mies menee takaisin töihin ensi viikosta alkaen, sitten saa nähdä miten arki alkaa sujua.

Ollaan alettu (taas) tosissaan haaveilla uudesta asunnosta, tässä alkaa jo nyt mennä totaalisesti järki kun täytyy ravata monesti päivässä portaita ylös-alas. Eelis kun tulee perässä ja ihan valvomatta ei poikaa voi portaisiin vielä päästää, vaikka osaakin ne kulkea itsekin. Kun vauvaa pitää kuitenkin kantaa, on aika kuluttavaa rampata rappusia kädet ja syli täys tavaraa. Etuovestakaan kun ei pääse minnekään ilman menemättä rappusiin, ja vaunut on takapihalla, joten ulkoiluvaatteet on aina haettava eteisestä olohuoneeseen ja kuljettava takapihan kautta (jonka ovea ei saa lukkoon tai edes kiinni kuin sisäpuolelta). Portaikon lisäksi tilanpuute iskee vasten kasvoja. Jopa minä törmäilen päivittäin huonekaluihin kun ei vaan ole tilaa kulkea!

Löydettiinkin jo yksi unelmakoti, saa nähdä mitä tästä kehkeytyy, oma asunto kun ei ole vielä myynnissä eikä uutta lainalupaa haettu pankista. Ensi viikolla selvinnee monia asioita. Myös mummu etsii asuntoa, joten voi olla että kevään aikana päästään nauttimaan (?) useammastakin muuttorumbasta!

Hyvää Joulua!

(Vähän jäi tänä vuonna joulukorttien teko kesken eikä ehditty viittä korttia enempää askarrella Eeliksen kanssa. No, ensi vuonna uudestaan!)

Lunkkia elämää

Viime viikko meni ihanasti ihan oman perheen kesken, tällä viikolla riittääkin sitten vauvan nuuskuttelijoita lähes jokaiselle päivälle. Emme kuitenkaan ota yhdelle päivälle kuin yhdet vieraat vastaan, jotta ei mene ihan hulinaksi.

Vauva syö enemmän tai vähemmän kolmen tunnin välein, vähän on meinannut masu vaivata mutta mahan hierominen, kunnolla röyhtäyttäminen (vaikka sikkura ei siitä tykkääkään erityisesti) ja kakkajumppa (eli jalkojen pumppaaminen) vaipanvaihdon yhteydessä on tuntuneet auttavan.

Sikkura viettää jo pidempiä aikoja hereillä ja tapittaa välillä hetken suoraa silmiinkin! Neuvolatäti kävi eilen kotikäynnillä, painoa neiti on kerryttänyt hurjat 0,5 kg! Nyt ollaan siis yli kolmen kilon (sairaalasta lähtiessä paino oli 2700 g). Vielä on kuitenkin vähän liian kylmää ulkoilla, kunhan pakkanen lauhtuu alle kymmenen asteen, voidaan aloittaa raittiin ilman haistelu. Onneksi sillä välin pääsen itse haukkaaman happea Eeliksen päikkyjen aikaan. Pääsisinhän toki muutenkin mutta se on sellainen sopiva "tekosyy".

Mies on ollut hurjan paljon apuna, kaitsee ja viihdyttää Eelistä kun olen vauvassa kiinni, ja ottaa vauvan hoitoonsa kun olen imettänyt sen kylläiseksi. Vaihtaa mielellään vaippaa ja vaatetta, ja on muutenkin mukana paljon enemmän kuin Eeliksen vauva-aikana. Kaikki on miehellekin nyt niin paljon helpompaa kun vauva-arki on tuttua.

Useimpina päivinä olen saanut aamupäivän olla kahdestaan vauvan kanssa, mies on joko asioilla tai ulkoilemassa Eeliksen kanssa. Eilen Eelis oli mummulla hoidossa ja menee taas huomenna sinne leipomaan pipareita. Eelis osoittaa enemmän kiinnostusta vauvaa kohtaan, nyt vauvaa pitäisi hoitaa välillä sen nukkuessakin! Eelis silittää vauvan päätä ja käsiä, ja röyhtäytettäessä taputtaa pepulle. Vielä kun isikin on kotona, ei haittaa vaikka äiti on kiinni vauvassa vaan haetaan sitten apua isiltä. Välillä pitää päästä ihan viereen istumaan kun imetän. Eelis ojentaa imetystyynyn kun tarvitsen sitä ja siirtää sen pois tieltä kun olen valmis. Eelis myös lämmittää kaurapussin sikkuralle ja avaa tarvittaessa unipussin (äp vanupussin) vetoketjun. Eelis myös tietää missä on vauvan kestovaipat ja osaa viedä puhtaat vaipat oikealle paikalleen.

Vaiposta puheenollen, otettiin käyttöön Baby Landin (Baby Cityn) vaipat myös vauvalla, ja hyvin toimivat! Kaikki vaipat kuitenkin falskaavat useasti päivässä, meillä on yksi (vielä liian iso) villakuori (mummun Eelikselle kutoma) jota pidetään öisin, jotta sillon pysyy yövaatteet ja petivaatteet kuivina. Odotan että saan ystävältä lainaan pari pienempää villakuorta jotta saataisiin päivälläkin vaatteet pysymään kuivina.

Muuten päivät täyttyy edelleen vauvasta ja taaperosta sekä pyykin pesusta (ja ruoan laitosta ja siivouksesta). Ei huhkita vaan kaikessa otetaan rennosti. Nautitaan yhteisistä hetkistä (myös miehen kanssa iltaisin kun Eelis on nukkumassa ja vauvakin on imetetty) ja ollaan vaan. Joulukin saa tulla, mummu lupasi hoitaa jouluruoat (en itse ole koskaan tehnyt jouluruokia kun emme erityisesti joulua vietä miehen kanssa) ja sain joululahjatkin paketoitua viimein. Pappakin saapuu tänne viikonloppuna, joulua vietetään sitten meillä mummun ja papan kanssa, syödään ruokaa ja ollaan vaan.